Astridin ensimmäinen pentuagility kurssi on takana päin ja vuoden vaihteeksi ilmoitin sen seuraavalle agilitykurssille.
Meidän tavoitteena ei todellakaan ole opetella vielä esteitä ja tehdä rataa, vaan pitää hauskaa, leikkiä ja opetella kontaktin ottamista. Itse olen agilityn aloittamisesta pentuiällä vähän samaa mieltä kun peruskoulun aloitusiän laskemisesta – melko turhaa. Mutta silti aloitettiin Astridin kanssa agility 
Astrid on melkoinen energiapakkaus ja kerta viikossa treenailu on tehnyt sille kyllä hyvää. Noh, edelleen se pyörii ja häslää ja säntää ja sinkoaa, mutta aika nopeasti sen saa ottamaan katsekontaktia ja pysähtymään myös. Ainakin hetkeksi! Ja koirakaverit, vaikka niiden kanssa ei leikitäkään, ovat tehneet hyvää, vaikka Astrid ei olekaan mikään ujoilija ollutkaan.
Toistaiseksi olemme opetelleet hyppy-estettä (matalimmalla tai ilman rimaa, tietenkin), putkea sekä pussia. Lisäksi ohjausta: valssia ja takaa leikkausta. Tänään oli ensimmäinen kontaktieste (A-este). Ryhmä on siis perusalkeisryhmä, joten Astrid on muiden mukana vaikka ei voikaan vielä kaikkia esteitä tehdä. Kontaktiesteitä emme siis tee ennen kuin Astrid on vuoden ikäinen, turvallisuussyistä. A-esteellä harjoittelimme “alastuloa”, siis kontaktipinnalle pysähtymistä. Erityisiä käskyjä en ole vielä ottanut. Olemme opetelleet vaan liikkumaan kentällä ja pitämään hauskaa.
Hauskan pitämisestä puheen ollen sain tänään Astridin ensimmäistä kertaa innostumaan kunnolla lelusta kentällä. Jotenkin se nakkien lumo on vaan niin huumaava, ettei pallot ja lelut paljon ole tyttöä kiinnostaneet. Tänään se kuitenkin innostui sen lempparilelusta, pehmohanhesta, jonka kanssa se antautui armottomaan taisteluun. Harmi vaan, että hanhi oli tänään parempi: Astridin maitokulmuri putosi kesken leikin ja hanhi oli täynnä verisiä jälkiä. Eipä sen jälkeen leikki kauheasti kiinnostanut
Hienosti kuitenkin Astridin keskittymiskyky on parantunut (siis vähän ainakin). Vaikka se edelleen sinkoaa, pyörii ja hyörii niin se malttaa kuitenkin suorittaa esteen ja KUUNNELLA (välillä!). Meidän ohjaaja sanoi, että Astrid on ihan bordercollie. En ole ihan varma mitä se tarkoittaa, mutta olettaisin että jotain positiivista 
